Brasilialaisrouvat saapuivat pitkän matkan lentoturman muistomerkille. Huhtikuisen iltapäivän kolea tihkusade pitää taukoa. Kaksi iäkästä naista hiljentyy lentokoneturman uhrien muistomerkin äärellä pariisilaisella hautausmaalla. Toinen heistä tulee eteeni ja tiedustelee jotain oudolla kielellä. En ymmärrä sanaakaan. Rouvan asia on kuitenkin helppo arvata, joten vastaan: "Finlandia". Vanhus ojentaa kätensä ja tervehtii lämpimästi viileällä kourallaan. Hän katsoo silmiin, painaa vasemman kätensä rintaansa vasten ja sanoo: "Brasil". Enempää sanoja ei tarvitakaan. Viesti tuli selväksi. Air Francen reittilento AF 447 lähti Brasilian Rio de Janeirosta kohti Pariisia toukokuun viimeisen päivän iltana vuonna 2009. Ranskalaisyhtiön lennon alkuosa sujui ongelmitta Brasilian rannikkoa seuraillen. Kun kone oli lentänyt Atlantin yllä vajaan tunnin, vaikeudet alkoivat. Yhteys Airbusiin katkesi noin neljä tuntia lähdön jälkeen. Kone ei saapunut koskaan määränpäähänsä. Airbus A330 joutui ukkosmyrskyssä voimakkaaseen turbulenssiin ja syöksyi mereen klo 02:n jälkeen. Ensimmäisissä arvioissa turman syyksi epäiltiin nopeusanturien eli ns.pitot-putkien jäätymistä, minkä vuoksi automatiikka antoi ristiriitaista tietoa lentäjille mm. koneen nopeudesta. Osa automaattisista turvajärjestelmistä kytkeytyi varotoimena pois päältä ja vastuu lennosta siirtyi ihmiselle. Airbusia ohjannut lentoperämies menetti koneen hallinnan. Vaikka hän kiskoi ohjaussauvalla nokkaa nousuun, kone vajosi koko ajan alaspäin. Lepotauolla matkustamon puolella ollut kapteeni kutsuttiin hätiin, mutta apu tuli liian myöhään. Vajaat viisi minuuttia ongelmien alkamisesta kone iskeytyi Atlanttiin. Kaikki 216 matkustajaa ja 12 miehistön jäsentä saivat surmansa. Uhrien joukossa oli matkustajia 33 maasta, mm. Virosta ja kaikista muista Pohjoismaista paitsi Suomesta. Ensimmäiset uhrit ja koneen kappaleita löydettiin viisi päivää onnettomuuden jälkeen, mutta hylky paikannettiin vasta huhtikuussa 2011. Tutkinnassa vahvistui käsitys nopeusanturien osuudesta turmaan. Loppuraportissa todetaan onnettomuuden johtuneen inhimillisten ja teknisten syiden yhteisvaikutuksesta. Inhimillisillä tekijöillä viitataan lentäjän virheelliseen toimintaan poikkeustilanteessa. Päivälleen vuosi onnettomuuden jälkeen Pariisissa järjestettiin uhrien muistotilaisuus ja paljastettiin muistomerkki Père Lachaisern-hautausmaalla. Paikalla käy yhä vierailijoita päivittäin. Osa on uhrien omaisia, mutta kohde kiinnostaa myös turisteja. Muistomerkki on pelkistetty lasin ja marmorin yhdistelmä. Noin viisi metriä leveään kartiomaiseen alaosaan on kaiverrettu uhrien nimet. Omaiset ovat tuoneet muistomerkille kuvia läheisistään. Mustasta jalustasta nousee pystysuora lasilevy, jonka yläreunan tekstinä on lennon tunnus ja päivämäärä: AF 447 Rio de Janeiro - Paris 01/06/2009. Lasin keskelle on kirjoitettu jokaisen uhrin äidinkielellä sana "Muistolle". Kuvituksena on 228 lentoon nousevaa lintua.
Tutkinnassa vahvistui käsitys nopeusanturien osuudesta turmaan. Loppuraportissa todetaan onnettomuuden johtuneen inhimillisten ja teknisten syiden yhteisvaikutuksesta. Inhimillisillä tekijöillä viitataan lentäjän virheelliseen toimintaan poikkeustilanteessa. Päivälleen vuosi onnettomuuden jälkeen Pariisissa järjestettiin uhrien muistotilaisuus ja paljastettiin muistomerkki Père Lachaisern-hautausmaalla. Paikalla käy yhä vierailijoita päivittäin. Osa on uhrien omaisia, mutta kohde kiinnostaa myös turisteja. Muistomerkki on pelkistetty lasin ja marmorin yhdistelmä. Noin viisi metriä leveään kartiomaiseen alaosaan on kaiverrettu uhrien nimet. 