Aamiaistarvikkeet saa helposti kadulta. Kyläpahanen keskellä viidakkoa. Pak Bengiä ei löytyisi maailmankartalta, ellei se sattuisi sijaitsemaan sopivasti Mekongin rannalla kaukana kaikesta. Täällä on pakko yöpyä, jos aikoo tehdä kahden päivän venematkan Luang Prabangin ja Huay Xain välillä. Vanhentunut matkakirja ylistää valkoista majataloa. Ulkoasultaan rakennus poikkeaa ympäristöstään - kivitalo bambumajojen keskellä. Sisään pääsee vaivatta. Ulko-ovea ei ole. Vastaanoton pöytä löytyy toisesta kerroksesta. Tuoli on tyhjä. Talo tuntuu autiolta. Huhuilukaan ei tuo ketään paikalle. Kun asiakas tekee jo lähtöä, vastaanoton virkailijalta vaikuttava mies juoksee portaat alakerrasta. Olisiko huoneita vapaana? Onhan niitä, 300 bathia. Aamiaista ei tarjoilla. Mies ottaa avaimen ja esittelee ensimmäistä huonetta käytävän varrella. Nuhruiselta näyttää, mutta saa kelvata. Yösijan etsiminen pimeässä illassa matkatavaroiden kanssa ei houkuta. Maksu heti käteisellä. Mies sulloo setelit taskuunsa ja ojentaa avaimen. Kuittia ei kirjoiteta. Majoittujaa ei rekisteröidä. Täällä pätevät viidakon lait. Reppumatkailu tuo viidakkokylään suuuret rahat. Käytävän valo tulee sisään vinon oven yläreunasta. Lukko on aikansa elänyt. Kaksi ylimääräistä salpaa ei lisää turvallisuuden tunnetta. Kylpyhuoneen ikkunassakin on lisälukitus. Matkatavaroille ei ole laskualustaa. Olkalaukku saa yöpyä avaamattomana permannolla. Lautalattian yksi nurkka on selvästi muita ylempänä. Tavarat tippuvat alas pöydältä. Peili seinällä on sentään linjassa pöydän kanssa. Verho peittää ikkuna-aukon. Lasisäleiköstä puuttuu muutama levy. Huoneen lämpötila on sama kuin ulkoilman. Verkko estää hyttysten pääsyn sisään. Parisänky on saatu mahtumaan huoneeseen. Lakanat näyttävät lähes puhtailta. Täällä siis pitäisi selvitä aamuun asti. Mitä tehdä lompakolle, kännykälle, passille, matkalipuille ja kameralle? Näkyville niitä ei uskalla jättää yöksi. Laukkukin on huono piilopaikka. Ratkaisu löytyy parisängyn tyhjästä puoliskosta. Housujen reisitaskussa lompakko on turvassa. Puhelin paidan rintataskuun ja vieras päällysvaatteineen lakanoiden väliin. Saman peiton alle vielä kameralaukku, passi ja matkaliput. Juuri kun uni on tulollaan, käytävältä kuuluu naisen kirkumista. Loppuyö sujuu vähän rauhallisemmin. Aamulla puhelin herättää hyvissä ajoin ennen jokialuksen lähtöä. Suihkusta tulee lämmintä vettä sen verran, että peseytyminen onnistuu. Aamiaiseksi suolapähkinät pussin pohjalta. Vastaanotossa ei ole taaskaan ketään. Avain pöydälle ja suunta alas jokirantaan. Pak Bengin paras majatalo?
