Istanbulissa on ajettu metrolla 139 vuotta. Kello kilkattaa merkkinä ovien sulkeutumisesta. Yksivaunuinen metrojuna nytkähtää liikkeelle. Punavalkea vetojuhta kiihtyy hitaasti huojahdellen ja naristen, kuten vanhukselle sopiikin. Täpötäyden turistirysän kiskominen koettelee seniorin sydäntä. Mäki jyrkkenee, mutta irti päässyttä ikinuorta ei pidättele mikään. Vauhti nousee jo hurjaan 20 kilometriin tunnissa. Kun matkustajat ovat jo pääsemässä 1800-luvun matkatunnelmiin, meno alkaa hidastua. Vaunu pysähtyy ja ovet avautuvat. Ollaan pääteasemalla. Puolentoista minuutin historian huvitus on ohitse.
Tünel on yksi maailman vanhimmista yhä toimivista metrolinjoista. Ranskalaiset rakensivat 573 metrin mittaisen tunnelijunalinjan Istanbuliin vuonna 1874. Linjan lähtöpiste on Galata-sillan itäpään aukiolla. Päätepysäkki sijaitsee Beyoglyn kaupungiosassa Istiklar Caddesilla. Lippu maksaa saman kuin muissakin julkisissa kulkuneuvoissa, vajaan euron. Paikallisetkin käyttävät Tünel-metroa.
Jos metroajelu ei vienyt kokonaan nostalgianälkää, päätepysäkin oven edessä odottava antiikkiraitiovaunu on valmis antamaan hurukyytiä kohti Taksim-aukiota. Tämäkin idän ihme on kolistellut Istiklar Gaddesia jo yli sata vuotta. Alkuaikoina vauhtia vaunulle antoivat kadulle kakkivat hevosvoimat, mutta nelijalkaisten jouduttua sotaan 1914, ratikka siirtyi sähkörehuun. Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin liikennöinti lopetettiin kokonaan. Turismi kuitenkin herätti linjan uudelleen henkiin 1990. Siitä lähtien punainen raitiovaunu on ollut kaupungin pääostoskadun vetonaula. Antiikkiraitiovaunu ajelee hissukseen Istiklar Caddesia.
