Kaksi päivää Mekongia vastavirtaan

Jokivenematka Kaakkois-Aasian suurimmalla joella on unohtumaton kokemus

Mekong-joki, Marraskuu 2011

Neljä miestä raahaa moottoripyörää alas Mekongin rantaan Luang Prabangissa, Unescon maailmanperintökaupungissa. Kaksirattainen saa paraatipaikan jokialuksen etukannella. Matkaseuraksi valikoituu kotitarvemylly. Köyhällä kommunistivaltiolla ei ole riittänyt rahaa laituriin. Matkustajat nousevat veneeseen 20 sentin levyistä lankkua pitkin. Kapteeni kääntää vipua ohjaamossa. Dieselhevoset hirnahtavat 30-metrisen veneen perällä. Kahden päivän matka kohti pohjoista Huay Xaita voi alkaa. Aamu on viileä ja pilvinen. Sumu lepää jokea ympäröivien vuorten rinteillä. Satamassa nukkuu parikymmentä jokialusta. Apupoika auttaa pitkällä bambukepillä veneen ulos rannasta. Alus ehtii matkata vain vartin, kun keula ajetaan jokitörmään. - Oletko ensi kertaa kyydissä, paikallinen nuorimies kysyy pysähdystä ihmettelevältä. Kohta rinnettä laskeutuu kaksi reppumatkaajaa, joiden herätys on mennyt pitkäksi. Parin tunnin ajon jälkeen edessä on uusi pysähdys. Ostoskassit siirretään pienempään veneeseen. Jokialus toimii myös jokivarren kauppa-autona. Kapteeni poistuu tauolle aluksen peräosaan. Ruoriin tarttuu tarjoilua hoitanut nainen. Seuraava pysähdys tehdään viidakon kyläkaupan kohdalla. Rantahietikon myyntipiste saa täydennystä.

Matkustajille Mekong näyttää parastaan. Kumpuilevaa trooppista rantamaisemaa riittää tunnista toiseen. Vain pienet bambumajakylät tuovat vaihtelua näkymään. Elämästä viidakon keskellä muistuttavat rannalla kirmaisevat lapset ja vesirajassa makaavat puhvelit. Välillä alus väistelee vedenpinnan yläpuolelle nousevia kalliojärkäleitä.

Matkustajat alkavat kypsyä maisemista. He kaivavat laukuistaan kirjoja ja kuulokkeita. Ranskalainen pariskunta - hoikka kaunis nainen ja kaljupäinen atleettimies - keskustelee kiihkeästi muista välittämättä. Amerikkalaisperhe kuluttaa aikaa kahden lapsensa kanssa korttia pelaten. Suomalainen nuorimies istuu tiiviisti tyttöystävänsä vieressä. He aikovat jäädä viidakkokylään muutamaksi yöksi. Aurinko painuu vuorten taakse. Hämärtää. Kyydin piti kestää puolimatkan Pak Bengiin 7-8 tuntia, mutta jokea riittää yhä keulan edessä. Joko kylä tulisi tuon mutkan takaa? Ei. Eikä vielä seuraavankaan. Jatkuva veteen tuijottelu aiheuttaa kangastuksen. Näyttää siltä kuin alus laskettelisi alamäkeä. Lopulta joen vastarinteeseen ilmestyy asutuksen merkkejä: punakattoisia rakennuksia ja sähkövaloja. Jokivene työntää keulansa Pak Bengin rantasavikkoon yhdeksän tunnin ajon jälkeen. Vastavirta on vaatinut veronsa.

Uusi aamu Pak Bengissä alkaa ennen auringonnousua. Reppureissaajat suuntaavat alas jokirantaan. Rinteessä pitäisi olla lipunmyyntipiste, mutta koppi on tyhjä. Sesonki ei ole vielä alkanut. Aluksia on parkissa parikymmentä. Mikähän näistä jatkaa kohti pohjoista? Opasteita ei näy. Vasemman laidan jokivene imee matkustajia. Siispä sinne. Aluksen lähellä seisoskelee joutomies. Osoitan alusta ja kysäisen varmuuden vuoksi: - Huay Xai? Mies kääntyy ympäri ja viittoilee päinvastaiseen suuntaan. Lankkusilta johtaa veneeseen. Sisällä näkyykin tuttuja kasvoja eiliseltä. Puolen tunnin jälkeen kyytiin poimitaan pikkuveneessä seisoskellut mies. Nyyttien lisäksi hän raahaa viiden litran juomakanisteria. Mies asettautuu kipparin selän taakse paikallisten seuraksi. Kohta nesteitä kaadellaan pullosta toiseen. Tunnelma vapautuu. Juttu luistaa. Kuppia tarjotaan vieraallekin. Jokimutkassa vastaan tulee kaksikerroksinen luksusristeilijä, jonka peräaallot pärskäyttävät vettä reunapaikalla istuvien syliin.

Vedenpinnan kalliojärkäleet lisääntyvät jälleen. Ne kierretään sujuvasti. Veneen oikealla puolella lohkare näyttää tulevan aika lähelle, etäisyyttä on alle kymmenen metriä. Äkkiä jokialus heilahtaa vasemmalle. Veden alta kuuluu kiven ja teräksen raastava sointi. Matkustajat kalpenevat. Keskustelu kipparin selän takana katkeaa. Mitä tapahtui? Kapteeni vilkaisee sivulleen, mutta jatkaa hiljentämättä. Ei tainnut olla hänen ensimmäinen pohjakosketuksensa. Hetken kuluttua keula ajetaan rantaan. Vaurioita ei tutkita. Kolme miestä vain jätetään maihin. Matkaa on tehty jo yli seitsemän tuntia, mutta Huay Xaista ja Thaimaan puoleisesta Chiang Khongin kaupungista ei näy merkkiäkään. Viidakkoa tuntuu riittävän koko päiväksi. Joki muuttuu entistä karikkoisemmaksi. Muutaman sadan metrin päässä veden pinta tuntuu olevan täynnä mustia lohkareita. Niiden välistä löytyy kuitenkin ajokelpoinen väylä. Matkustajat ovat uupuneita. Vain pienen lapsen äiti jaksaa enää hymyillä.

Yhdeksän tuntia lähdöstä, mutta määränpäätä ei näy. Vene rantautuu jälleen. Apupoika ottaa 20 litran kanisterin ja juoksee ylös rinnettä. Hän palaa vartin kuluttua. Aluksen polttoainetankki saa täydennyksen ja matka jatkuu. Ilta hämärtyy. Rannoille ilmestyy sähkölamppuja. Katuvalot enteilevät taajaman lähestyvän. Ranskalaiset salarakkaat ovat kuherrelleet tämänkin päivän tiiviisti lähekkäin. Nainen tulee selittämään jotain viereeni. Hän viittoilee rannalla näkyvää taajamaa kohden. Ainoat sanat, jotka tunnistan moottorien melussa, ovat "Luang Prabang". Nytkö vasta hänelle selvisi karmea totuus? Pariskunnan tarkoitus oli palata eiliseen lähtöpaikkaansa mutta päätyi väärään veneeseen.

On jo pilkkopimeää, kun aluksen keula kääntyy kohti rantaa. Lähdöstä on kymmenen tuntia. Veneen varustukseen valot eivät kuulu. Laituri löytyy rutiinilla. Matkustajat rynnivät aluksen peräosaan hakemaan reppujaan. Onneksi joku on ottanut taskulampun mukaan. Rannalla tuktuk-kuskit käyvät kiinni väsyneisiin matkustajiin. Raja Thaimaahan on jo suljettu. Majapaikka on löydettävä täksi yöksi Huay Xaista.