Katu sykkii elämää Saigonissa

Vietnamin suurin kaupunki on seitsemän miljoonan ihmisen muurahaispesä, jossa elämä ei pysähdy hetkeksikään.

Saigon, Helmikuu 2007

Neljä silmää katsoo anovasti alhaalta. Likainen miehenalku työntää edellään vielä likai- sempaa pikkusiskoaan kohti muukalaista. Kumpikaan ei sano mitään. Poika nyökyttää vain päätään hiljalleen. Parin päivän kuluttua kaksikko on taas silmien alla samoilla nurkilla. Kadun lapsia.

Brumm...brumm... ja kevyt ranneliike ilmaisee moottori- pyörätaksin tarjoavan reaaliaikaisen eloonjäämiskierroksen Saigonin liikennekaaoksessa. Jos aikoo istua mopedin tarakalle, hinta ja henkivakuutus kannattaa tarkistaa etukäteen. Mies huitoo kadun reunalla paitapaketti molemmissa käsissään. Halpoja ihokkaita olisi tarjolla. Moni ohikulkija pysäyttää moottoripyöränsä. Kauppaa käydään jalkakäytävälle levitetyn suojapeitteen päällä. Maassa istuva nainen sulloo kaksin käsin seteleitä muovipussiin. Kassa ei kilise eikä kuittia anneta. Äkkiä kadulta kajahtaa terävä huuto. Samassa suojapeitteen jokaiseen nurkkaan ilmestyy mies. Paitakasa katoa pressun kätköihin ja koko myymälä siirtyy hetkessä kadun toiselle puolelle läpi vilkkaan liikenteen. Paikalle ajaa poliisiauto, mutta jatkaa matkaansa pysähtymättä. Kun koppalakkisten perävalot katoavat moottoripyörämereen, myymäläapulaiset raahaavat paita- pressun uudelleen kadun yli entiselle paikalleen. Ja kaupankäynti jatkuu. Riksat, polkupyörätaksit, päivystävät jalkakäytävällä. Tunnin kierros taalalla. Jos asiakas ei innostu,

paljasjalka kaivaa ajo- neuvostaan mustakantisen riksaraamatun. "Ookko nää Oulusta, pelekääkkö nää polliisia?", sanassa sanotaan alkukielellä. Jos tämäkään ei johda kuljetussopimukseen, jalkatyöläinen vetäisee taskustaan viimeisen valtti- korttinsa. Siinä on kuva kauniista naisesta, ja massagea olisi tarjolla.

Elämää on myös kadun varjoisalla puolella. Polvenkorkuinen tummatukka nykäisee lahkeesta ja ojentaa kätensä. Illalla kadulle ilmestyvät kerjäläiset. Kaikilla ei ole edes käsiä.