Rajanylitys sotilasjuntan valtioon käy helposti Thaimaan pohjoisosassa
Tachileik, Marraskuu 2011
Betonimylläri. - Passport. Täysvalkoiseen univormuun pukeutunut rajavirkailija pysäyttää EU-passin haltijan ja ohjaa hänet oviverhon taakse sisätiloihin. Parinkymmenen neliön huoneessa on kaksi pöytää. Mies antaa matkustusasiakirjan naistyöntekijälle ja asettautuu itse tyhjän pöydän taakse. Nainen näppäilee tietoja passista koneelle ja kehottaa istumaan suorassa, jotta parikymmensenttisen varren nokassa killuva kameransilmä osuu kohteeseensa. Lopuksi hän vie passin mustapolettiselle esimiehelleen. Nainen tulostaa aaviitosen, ojentaa sen asiakkaalle ja viittaa siirtymään toisen pöydän ääreen. Paperissa näyttää olevan tärkeimmät tiedot passista sekä pikkusormenpään kokoinen valokuva. Valkopukuinen läpsäyttää vasemman kouransa passin päälle: - Tämä jää tänne, hän sanoo. - 500 bahtia, mies lisää ja ojentaa kätensä. Rahat saatuaan mies osoittaa eleillään, että homma oli tässä. Raja Myanmariin on auennut. Parikymmentä metriä Myanmaria jalkojen alla ja edessä on myyntimiesten juntta. - Tupakkaa, ensimmäinen mainostaa. Kun tarjous ei ota tulta, mies vaihtaa tuotetta. - Viagraa, hän sanoo ja esittelee rasiallista sinisiä pillereitä. Parempi siirtyä kauemmas rajasta. Juhlakulkueen silmänilot. Oikealle kääntyvällä kadulla paikalliset elävät arkea sunnuntainakin. Rengasmyyjä hinkkaa autonvanteita puhtaiksi. Rakennusmies lappaa soraa betonimyllyyn. Singerinsä takana istuva nainen ompelee vaatteita. Ravintolassa lautaset täyttyvät ruoka-annoksista. Suuri olutkuppila on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Kaikki asiakkaat tuijottavat samaan suuntaan. Jättimäinen videotaulu seinällä esittää amerikkalaista isojen poikien painiottelua. Mitä pidät kaupungista, siististi pukeutunut kolmekymppinen mies kyselee. - Köyhää, köyhää, paljon huonompaa kuin Thaimaassa, hän vastaa itse ennen kuin juttukumppani on ehtinyt suutaan avata. Vieras ei uskalla runsaan tunnin kokemuksella ottaa kantaa asiaan. - Ihmiset tuntuvat ainakin olevan ystävällisiä, hän kommentoi. Mies mainostaa komeaa temppeliä kaupungin laidalla. Sinne olisi mentävä moottoripyörällä. Hän on valmis kyytipojaksi pientä maksua vastaan. Kiitos vaan, mutta temppeleitä on nähty riittävästi. Liikkuva pähkinäkauppa. Pääkatua pitkin lähestyy kulkue, kärjessä ajaa soittokunta auton lavalla. Pyhämekkoon pukeutuneet naiset kantavat käsissään vajaan metrin korkuisia paperisilpuin koristeltuja "joulukuusia", joiden koristeet näyttävät setelirahoilta. Kulkue kääntyy aukiolta takaisin tulosuuntaansa. Pian kadun valtaavat munkit violetinvärisissä kaavuissaan. Munkkiletka kääntyy sivukadulle, jossa sitä odottavat ruuanjakajat. Annokset saatuaan uskonmiesten kulkue jatkaa kohti temppeliä. Pari kerjäläistä on saanut oivan markkinapaikan aivan rajan tuntumasta. Ohikulkijoita on runsaasti, mutta harva kiinnittää maassa istuviin huomiota. Fiksunoloinen, harmaahiuksinen mies tulee juttusille. - Miksi otat kuvia, oletko valokuvaaja? Mies jatkaa kyselyä. Hän viittaa sillan kupeessa oleviin myyntikojuihin. - Oletko jo käynyt markkinoilla? Ostokset eivät kiinnosta, vaikka mies olisi valmis oppaaksi. Markkinapaikan ohitse on kuitenkin pakko kulkea, jos aikoo lähteä kohti keskustaa. Pientä myyntipöytää vyötäröllään kantava nainen on heti paikalla. - Viagraa, tupakkaa, hän hokee. Maasta poistuvien osastolla virkailija ottaa passikopion vastaan pienestä luukusta. Hän selaa matkustusasiakirjojen nippua pöydällä. Ei löydy oikeaa. Ei myöskään toisesta kasasta. Mies poistuu kopistaan ja kävelee kadun ylitse saapuvien puolelle. Kohta hän palaa tuttu punakantinen kädessään. Sotilasjuntan palvelija ojentaa passin luukusta sanomatta sanaakaan. Ei kiitoksia vierailusta. Ei hyvän matkan toivotusta. Ekologinen hyötyajoneuvo.
