VaalitarkkailijaTurkin Turkin pääministerin Recep Tayyip Erdoganin suurikokoinen kuva katselee vaalikarjaa rekka-auton kyljestä ja peräovesta. Vaalityöntekijät jakavat esitteitä, ämyrimusiikki peittää liikenteen melun. Paikka on Istanbulin vilkkain aukio Galata-sillan länsipäässä.
Asvaltille pystytetyt kuvat ja valtava videotaulu auton katolla kertovat sankaritarinoita pääministeripuolueen saavutuksista. Teitä ja asuntoja rakennetaan, autot kaahaavat, junat kiitävät, laivat seilaavat meriä. Hallituksen ykkösmies vierailee tehtaissa, kaivoksissa, pelloilla. Ihmiset hymyilevät. Onnekkaimmat pääsevät ojentamaan käsipäivää puoluejohtajalle.Pääministeripuolue on valloittanut parhaan paikan. Kadun varteen pysäköidyt kilpailijoiden pakettiautokaiuttimet yrittävät saada epätoivoisesti sanomaansa kansalaisten kuuluville. Aukiolle ilmestyy punaisia ja valkoisia lippuja kantava kulkue. Joukko järjestäytyy viereisen moskeijan portaille. Ryhmän keskellä harmaatukkainen mies puhuu mikrofoniin. Sanat hukkuvat hälyyn. Työväenpuolueko tässä taistelee äänistä pääministerin kanssa? - Saadet on oikeistopuolue, ja toivomme saavamme oman edustajan parlamenttiin, punalippua kantava mustatakkinen mies selvittää. Niinpä tietenkin. Punainen ja valkoinen ovat Turkin lipun värit.
Üsküdarissa, Istanbulin Aasian-puoleisessa kaupunginosassa, siniseksi teipattu vaaliauto matelee hitaasti eteenpäin. Kaiutinpatteristo julistaa puolueen ilosanomaa ajoneuvon katolta. Parlamenttiehdokas hymyilee auton kyljissä. Kadunreunalla kolmen miehen ryhmä katselee välinpitämättömänä pakun perään. - Tuo on radikaalipuolueen auto, se on pieni puolue, suurin miehistä valistaa. Mikäs ryhmittymä herroille olisi mieluisin? - Toivomme, että pääministeripuolue voittaa kesäkuun vaalit, hän jatkaa.
Saadet-puolue kampanjoi moskeijan portailla Indonesiasta 20 vuotta sitten Turkkiin muuttanut mies on ryhmän ainoa englannintaitoinen. Vieressä seisova saksan kielen opettaja joutuu tyytymään tulkkaukseen. Vaitelias kolmas mies ei sano mitään.Indonesialainen ohjailee keskustelua kansainväliseen politiikkaan. - Miksi eurooppalaiset lähtivät sotatoimiin Libyassa, hän tivaa Euroopasta tulleelta. - Ja miksi amerikkalaiset katsovat oikeudekseen sekaantua vieraiden maiden asioihin? Menivät Irakiin ja tappoivat Osama bin Ladenin. Miehelle ei riitä vastaukseksi, etten osaa sanoa, en ole perehtynyt asiaan. - Kyllä joku mielipide pitää olla, hän jatkaa kuulustelua. Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Jotain on keksittävä. - Jokaisen maan tulisi ratkaista omat ongelmansa itse, kakaisen hädissäni. Samalla muistutan, että suomalaiset eivät ole mukana Libya- operaatiossa. Vastaus tyydyttää indonesialaista.
Politiikasta puhuminen riittää kolmikolle. Indonesialaiselle tulee muita menoja. Puhumaton mieskin häipyy saman tien. Opettaja jää paikalle. - Tuletko juomaan teetä kanssani tuonne, hän sanoo ja viittaa kadun toisella puolella olevaan kuppilaan. Mies kävelee salin lävitse suoraan takapihalle. Peltikatontapainen suojaa patiota sateelta ja auringolta. Hän tilaa teetä kahdelle. Politiikka ei tunnu opettajaa kiinnostavan. Hän pyytää naapuripöydän tupakoitsijalta sanomalehden urheilusivut ja näyttää ylpeänä kuvaa jalkapalloilijasta. Turkkilainen nuorukainen pelaa Real Madridissa, se on päivän puheenaihe. Jokin tärkeysjärjestys asioilla pitää olla. Saksan kielen opettaja (oikealla), indonesialainen ja vaitelias kolmas mies Teelasit tuodaan pöytään. Sokeripalat kuuluu sekoittaa kuumaan juomaan. Keskustelu ei tahdo sujua saksaksi. Vieras haluaa tietää, onko mies opiskellut kieltä Saksassa. Ei ole. Kai hän on sentään käynyt Saksassa? Ei ole. - Oliko tee hyvää, opettaja kysyy lasin tyhjennyttyä. Jawohl, hyvää oli.
