Jokialuksella on intialainen tunnelma. Kiinnostaisiko retki, jolla matkustetaan bengalilaisella jokialuksella, vieraillaan Intian suurimmalla rautatieasemalla ja kävellään maailman vilkkainta siltaa? Kalkutassa se ei tuota mitään ongelmaa. Hooghly-joki virtaa kaupungin lävitse. Joen ylitse kulkee jatkuvasti lauttoja useasta lähtöpisteestä. Lippu maksaa viisi rupiaa. Luukulla kannattaa sanoa Howrah, se on rautatieaseman nimi. Alukselta voi ihalla pohjoispuolella näkyvää komeaa terässiltaa. Jokimatka vie kymmenisen minuuttia. Perillä ollaan suoraan rautatieaseman edessä. Sen tunnistaa punaisesta rakennusryhmästä. Laitureita on 23. Niille pääsee kävelemään vapaasti ilman lippua. Junista purkautuvat matkalaiset näyttävät ottaneen koko omaisuutensa mukaan. Laiturilla odotellaan junan lähtöä kaikessa rauhassa. Odotustilojen istuimet ovat viimeistä paikkaa myöten täysiä. Osa matkaajista istuu tai makaa lattialla. Lippuluukuille on pitkät jonot. Odotustilojen keskellä rokotetaan lapsia poliota vastaan. Kun aseman ihmeet on tutkittu, katse kannattaa suunnata vasempaan. Pitkän terässillan rakennelmat näkyvät muutaman sadan metrin päässä. Loivasti oikealle kääntyvä jalankulkutie vie sillalle, jolla on sama nimi kuin asemallakin. Ajoneuvoliikenne aiheuttaa siltaan tärinän, jonka kävelijäkin tuntee helposti. Jalankulkijoille on varattu leveä kulkuväylä. Ihmisvirta molempiin suuntiin on loppumaton. Päivässä sillan ylittää 150 000 kävelijää. Ruuhkia aiheuttavat taakkoja päänsä päällä kantavat ihmiset. 700-metrisen sillan ylitystä ei kannata kiirellä pilata. Harvoin on tarjolla upeaa jokimaisemaa miljoonakaupungin keskellä. Sillan kuvaaminen on kielletty, mutta matkamuistokuvan ottaminen tuskin on suuri synti. Jos laskeutuu heti sillan jälkeen portaikkoa alas, pääsee kukkamarkkinoille. Suoraan kulkemalla suunta on kohti keskustaa. Tavaraa kulkee sillan ylitse myös kahdella jalalla.
