Historia ja arki kohtaavat Nepalin pääkaupungin Durbar-aukiolla
Kathmandu, Marraskuu 2012
Temppelin ylätasanne on rauhallinen paikka päivätorkuille. Pahuksen apinat! Eikö kukaan ole kertonut karvanaamoille, että Unescon maailmanperintökohdetta ei saa tärvellä. Apinaperhe temppuilee itsensä arvorakennuksen huipulle ja ryhtyy joutessaan heittelemään kattotiiliä alas kadulle. Vain hyvällä onnella jalankulkijat välttyvät täysosumalta. Ihmisen lähisukulaisten temmellyskenttä on yksi Nepalin tunnetuimmista nähtävyyksistä: Durbar-aukio pääkaupunki Kathmandun ytimessä. Se on museoalue, mutta samalla osa kaupungin elävää keskustaa. Aukion täyttävät matkailijoiden lisäksi paikalliset jalankulkijat, mopoilijat, kaupustelijat, hartautta harjoittavat hindut, pyhät lehmät, pulut sekä apinayhteisö. Nepalilaiset saavat liikkua alueella vapaasti, mutta ulkomaalaiset eivät välty lipunmyyjien haukankatseelta. Durbar koostuu yli 50 pienestä temppelistä ja muistomerkistä sekä vanhasta kuninkaanlinnasta. Temppelit tunnetaan kolmitasoisista kattorakennelmista ja alaosan porrasmaisista tasanteista, jotka ovat paikallisten mieluisia levähdyspaikkoja. Vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1200-luvulta. Durbar-aukio on lapsillekin mieluisa oleskelupaikka. Rakennuksista tunnetuin ja suosituin on Kumari - elävän jumalattaren talo. Kumari on neitsytjumalattaren ruumiillistuma, inkarnaatio. Tehtävään valitaan neljä-viisivuotias tyttö Newari-heimon kultaseppäsuvusta. Jumalatar poistuu talostaan vain kerran vuodessa, uskonnollisen Indrajatra-juhlan aikana. Tuolloin häntä kuljetetaan kansalaisten keskelle kukkien peittämissä vaunuissa. Perinne edellyttää, että Kumari ei saa koskettaa jalallaan maata. Kumari näyttäytyy myös turisteille. Talon sisäpihalla vieraat voivat huhuilla Kumaria esille. Kun väkeä on koolla riittävästi ja kaikkien kamerat on piilotettu, yläkerrasta tähyilevä avustaja antaa jumalattarelle luvan tulla ikkuna-aukkoon yleisön nähtäväksi. Värikkäästi puettu ja kasvomaalauksin koristeltu neito silmäilee vieraitaan vajaan minuutin ja poistuu ikkunasta. Sama näytelmä toistuu monta kertaa päivässä. Pyhät lehmät ja vaatteita sotkevat pulut ovat aukion vakioasukkaita. Elävä jumalatarkaan ei ole ikuinen. Kun Kumariksi valittu tyttö tulee murrosikään, hän joutuu luopuman tehtävästään ja palaa normaalielämään. Samalla käynnistyy uuden jumalattaren valinta. Virastaan luopunut Kumari on vapaa solmimaan avioliiton, joskin vanhan käsityksen mukaan jumalattarena toiminut tyttö tuo epäonnea talouteen ja johtaa aviomiehen varhaiseen kuolemaan. Kumaritalon viereisessä museossa voi tutustua Nepalin kuningashuoneen historiaan sen katkeraan loppuun saakka. Kymmenet huoneet ja käytävät kolmessa kerroksessa toistavat itseään. Käveltävää riittää parin kilometrin verran. Valtaistuimet, kunniamerkit, miekat ja viitat alkavat uuvuttaa. Valokuvissa kuningas kättelee valtiomiehiä, kuningas metsästää, kuningas kalastaa. Apinain kuningas itse teossa. Nepalin kuningasvallan loppu oli järkyttävä. Kruununprinssi Dipendra ampui automaattikiväärillä yhdeksän kuninkaallisen perheen jäsentä kesäkuun 1. päivänä 2001. Surmansa saivat mm. kuningas Birendra ja kuningatar Aiswarya. Lopuksi ampuja tappoi myös itsensä. Verilöyly tapahtui uudessa kuninkaanlinnassa parin kilometrin päässä Durbar-aukiosta. Nykyisin rakennus toimii kansallismuseona. Surmahuone on purettu. Myyjät valtaavat päivisin temppeleiden alimmat tasanteet. Apinoiden puuhastelun tuloksena Durbar-aukiolla lojuu kasa punaisia kattotiilen kappaleita. Pitkähännät jatkavat tyytyväisinä kohti uusia tihutöitä. Vaara ei ole kuitenkaan vielä ohitse. Katukivetyksellä riisinjyviä nokkiva puluparvi on valmis pommituslennolle millä hetkellä hyvänsä.
